Tämä bloggaus on julkaistu alunperin Miehentie.com -blogissa.
Loukkasin pakaran piriformis-lihaksen elokuun alussa. Siitä vierähti kolme viikkoa sitä parannellessa ja viikko, kun kevyesti alkoi jälleen harjoitella kuormitusta asteittain lisäten. Jännä miten huonoon kuntoon kolmen viikon sairastaminen voi ihmisen viedä. Kun harjoittelu taas alkoi, kaikki tekeminen tuntui raskaalta, vaikka aivan hetki sitten oli ollut huippukunnossa. En luovuttanut, vaan tästä oli vain yksi tie: ylöspäin. Mikä saa ihmisen jaksamaan yrittämistä vastaiskuista huolimatta? Vastaus on motivaatio. Tänään tutkimme mikä saa jaksamaan vaikeiden aikojen yli kohti päämäärää. Tämä on Miehen Tie.
MOTIVAATION MÄÄRITELMÄ
Psykologiassa motivaatio on käyttövoima (halu), joka on kaikkien eliöiden toiminna syynä. Motivaatio jaetaan usein sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon. Ihminen, joka harjoittelee ainoastaan saadakseen palkinnon harjoittelusta (esim. kilpailuvoitto, julkisuus tai sosiaalinen hyväksyntä) on ulkoisesti motivoitunut. Ihminen, joka innostuu harjoittelusta ilman palkinnon tavoittelua, esimerkiksi oman hyvinvoinnin ja tasapainon tavoittelu (rakkaus lajiin), on sisäisesti motivoitunut. Sisäisesti motivoitunut harjoittelija on kiinnostunut ensisijaisesti harjoiteltavasta asiasta, ulkoisesti motivoitunut puolestaan harjoittelun avulla saatavista palkinnoista. Koska toive ulkoisesta palkinnosta ei ole sisäisesti motivoituneen harjoittelijan työskentelyn taustalla, hän on myös yleensä vähemmän luovutusherkkä ja sinnikkäämpi kuin ulkoisesti motivoitunut harjoittelija. Sisäinen motivaatio on siis harjoittelun kannalta suotuisampaa kuin ulkoinen motivaatio.
Asia ei toki oli näin yksinkertainen ja on vaikea erotella kumpi motivaatiomalli on parempi, koska lajit ja harjoittelutilanteet muuttuvat. Myös iällä ja ympäristön tuomilla vaikutteilla on merkityksensä. Motivaatio onkin usein ailahteleva olotila.
Ulkoisen motivaation harjoittelijaa motivoi tulevan palkinnon saavuttaminen. Ulkoisen motivaation palkitsemis- ja rankaisujärjestelmillä on myös huonot puolensa. Se voi aiheuttaa kyvyiltään tai itseluottamukseltaan heikoissa hajoittelijoissa tehoksta harjoittelua haittaavia, jopa syrjäytymiseen johtavia defenssi- eli puolustusreaktioita.
Sisäisesti motivoitunut harjoittelija rakastaa tai kokee harjoituksen sinänsään itseään tyydyttäväksi ja palkitsevaksi. Harjoittelija, joka ajattelee itse hyötyvänsä ilman ulkoisia palkintoja, saa harjoittelusta paljon enemmän irti ja harjoittelu on mielekkäämpää. Sisäinen motivaatio näkyy myös harjoittelijan käyttäytymisessä omana tahtona ja tavoitteina.
OMA MOTIVAATIONI
Kamppailulajit ovat olleet sydäntäni lähellä jo lapsesta saakka. Aloitin painin 8-vuotiaana ja samoihin aikoihin kävin Full Conact Karatessa. Olisin halunnut myös nyrkkeillä, mutta kotonani oli alkuun pieni vastustus kamppailulajeja kohtaan. Ennakkokäsitys oli, että ne vain kasvattavat tappelijoita. Karatetreeneissä kävin salaa kertoen meneväni harjoittelemaan välillä jalkapalloa välillä sählyä. Noin 12-vuotiaana aloitin Jiu-Jitsun, joka jossain vaiheessa muuttui Hokytoryu Ju-Jutsuksi. Kuvioihin tulivat hiljalleen kick-boxin ja lopulta myös se himoitsemani nyrkkeily. Vuosien varrella olen harjoitellut kyokushinkai karaten ja jo mainitsemieni lajien lisäksi mm. shotokan karatea, kas-pinia ja defendoa. Väliin on mahtunut takaiskuja mm. loukkaantumisten vuoksi. Tästä huolimatta minulla on ollut sisäinen palo nousta takaisin jaloille ja suunnata kulkuni kohti dojoa. Onneksi myös äidin käsitys kamppailulajeista on muuttunut, kun hän on nähnyt lajien kaiken positiivisen puolen.
Kyokushinkai karatesta kuulin ensimmäisen kerran teini-ikäisenä. Siitä syntyi vuosia jatkunut rakkaus lajia kohtaan, jota en meinannut päästä harjoittelemaan, kun asuin paikkakunnilla, jossa lajia ei ollut mahdollista harjoitella. Lopulta useiden onnekkaiden yhteensattumien kautta meillä on nyt oma seura ja saamme valmennusapua huippuluokan valmentajilta mm. sensei Kai Hallamaalta (4. Dan), sensei Ossi Karppiselta (3. Dan) ja senpai Risto Heiniseltä (1. Dan). Lisäksi olemme käyneet ammentamassa oppia ympäri maailmaa mm. Ruotsissa, Belgiassa ja Japanissa.
Kyokushinkai karatessa minua kiehtoo lajin monipuolisuus. Lajiin sisältyy suoran pystyottelun lisäksi fyysisen kunnon ja liikkuvuuden kehittämistä ja itsepuolustusta muutama mainitakseni. Lisäksi laji on hyvin yhteisöllinen. Karatekat ympäri maailmaa pitävät paljon yhteyttä toisiinsa ja ovat aina tervetulleita harjoittelemaan toisten harjoituksiin: liikkuupa sitten missä päin maailmaan tahansa.
Olen asettanut 1. Danin eli shodanin ulkoiseksi motivaattorikseni. Se on kuitenkin maaliviiva, jonne minua ajaa sisäinen palo. Ulkoinen motivaatio on syy siihen, että osaan laatia omat harjoitusohjelmani päämäärätietoisesti. Harjoittelu on siten suunniteltua ja tehokkaampaa. Parasta ulkoisessa motivaatiossa on se sisäinen motivaatio, joka kerta toisensa jälkeen laittaa minut nauttimaan liikunnan tuomasta hyvästä olosta ja riemusta, uuden oppimisesta ja jatkuvasta itsensä ylittämisestä. Pieni sairastelu ei siis vienyt motivaatiotani mihinkään. Se laittoi hetkeksi harjoitusohjelmat uusiksi, mutta tavoite säilyy ja sisäinen palo vie eteenpäin. Toisaalta olen henkisesti käynyt ennakkoon läpi jo tilanteet, jolloin harjoittelu keskeytyy syystä tai toisesta. Olen jo valmiiksi päättänyt, että tuossa tilanteessa palaan takaisin harjoittelemaan mahdollisimman nopeasti sen hetkinen kunto huomioiden.
Toinen asia, joka minua motivoi lajissa, on valmennustyö ja valmennustyön tarjoamat sijaisonnistumiset. Tausta-ajatuksena on ennaltaehkäisevä juniorityö, joka opettaa lapsille ja nuorille terveellisiä elämäntapoja, liikunnallista elämäntapaa ja oikeita käyttäytymismalleja. Toisaalta mieltä lämmittää hyvin paljon se, kun harjoitusten jälkeen kotiin lähtee iloisia ja hymyileviä valmennettavia. Käytän paljon motivointia harjoituksien läpivientiin. Pyrin tarjoamaan onnistumisen elämyksiä ja liikunnan riemua. Oikein motivoitu harjoittelija oppii asiat paljon tehokkaammin, kuin väkisin tekniikoita vääntävä ihminen. Tässä tullaankin ryhmävalmennuksen haasteisiin. Osa harjoittelijoista haluaa lajilta jotain täysin erilaista kuin toinen. Pyrinkin harjoituksissa huomioimaan tasapuolisesti kaikkien motivaatiota ja haluja. Harjoittelu on paljon oman mukavuusalueen ulkopuolelle menemistä, koska tuolloin ihmien oppii eniten. Kun mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, onkin tärkeä huomioida harjoittelijat sekä kertoa ja perustella kulloisenkin harjoitukset tarkoitus, jotta harjoittelijalle ei tule tunnetta, että harjoituksesta ei ole mitään hyötyä. Valmentajan tehtävänä on myös varmistaa, että jokainen harjoittelija saa onnistumisen kokemuksia myös sillon, kun ollaan täysin epämukavuusalueella.
TAKAISKUT
Takaiskut kuuluvat urheiluun. Yhdellä esikuvallani ja myös valmennusoppia antaneella valmentajalla, Judd Reidillä (7.Dan), on ollut loistavia määritelmiä, kuinka mestareita tehdään. Hän itse otteli yli 20 vuotta ammattilaisena ja voitti lukuisia mestaruuksia. Hänen mottonsa on: Never Give Up! Älä koskaan anna periksi. Kun joku asia painaa sinut maahan seitsemän kertaa, niin nouse ylös kahdeksan kertaa. Ole valmistautunut siihen, että kaikki ei ole vain hienosti nousevaa kuntoa ja paistattelua paisuvien lihasten kanssa, vaan aina tulee jotain, joka vie treenamisen tauolle. Välillä se on flunssa, välillä kipeytynyt pakaralihas. Pääasia on, että parantele vammat, nuole haavat ja jatka taas eteenpäin. Tosiasiassa olet vastaiskun jälkeen kovemmassa kunnossa, kuin mitä olit ennen kuin päätit alkaa harjoittelemaan määrätietoisesti.
MITEN LÖYTÄÄ OMA MOTIVAATIO?
Kerroin edellä omat motivaationi. Jokaisella harjoittelijalla on omat motivaationsa. Jos nyt makailet sohvalla tätä lukiessasi ja mietit, että olisiko kyokushinkai karate sinulle sopiva laji, niin lähde liikkeelle siitä, mitä haluat lajilta. Aloituksessa tärkeintä on päätös haluta muutosta. Jos et ole aiemmin harjoitellut kamppailulajeja, niin kyokushinkai karate tarjoaa sinulle hyvän kamppailulajipohjan monipuolisuutensa vuoksi. Mikäli olet jo harjoitellut muita lajeja ja haluat hypätä uuden lajin pariin esimerkiksi lajin kovuuden ja fyysisyyden vuoksi, olet yhtä tervetullut harjoituksiimme. Harjoituksissa etenemme aina yksilö huomioiden. Vaikka laji saattaa näyttää ulkopuolista hurjalta, harjoituksissa pariin käytetty voima on aina sellaista, joka ei tunnu epämiellyttävältä. Voimaa lisätään, kun kokemus ja fyysiset ominaisuudet kehittyvät.
Jos kiinnostuit kyokushinkai karatesta, niin älä epäröi ottaa yhteyttä. Meidän kanssa pääset harjoittelemaan Jyväskylässä, mutta tarvittaessa voin antaa sinulle oman paikkakuntasi kyokushinkai karateseuran yhteystiedot. Lajia voit harjoitella mm. Torniossa, Kajaanissa, Helsingissä, Joensuussa, Liedossa, Ruskossa ja Turussa.
Artikkelisarjan edellinen osa: Kohti Shodania, harjoitusohjelma karaten mustan vyön vyökokeeseen – osa 1
Kirjoittaja: Juha Käpyaho
